Silmän- ja mieleniloa

No niin! Nyt on naputeltu ruoka-asiaa taas oikein olan takaa. Käykääpä kurkkaamassa uusin Olotila-postaukseni, jossa on linkki myös e-rit-täin kiinnostavaan uutiseen prosessoidun ruoan ja masennuksen välisestä yhteydestä. BBCn insertin voit käydä katsomassa täällä.

Minä en prosessoituun huttuun koske, mutta kuvan kaltaisiin herkkupaloihin kylläkin. Kuvassa koulukirjaesimerkki kauniista ja herkullisesta kasvissushista!


Nuo punaiset tonnikala-wannabeet ovat paprikaa. En ole itse näiden mestariteoksien takana, vaan Ison-Pajan ravintolan henkilökunta on. He ovat oppineet sen tason sushikokeiksi, että oksat pois! En ole maistanut yhtä hyviä kasvissusheja missään, joten hatunnosto vaan YLEn henkilökuntaravintolalle.

Pakko muuten oikaista, kun mediassa kuulemma on vinguttu siitä, kuinka YLEn kokit on koulutettu kahden viikon mittaisella sushi-kurssilla (ja lupamaksurahalla tietenkin!), niin totuus on ihan kaksi kokonaista päivää. Ei kaksi viikkoa. Kaksi työpäivää sushikoulutusta. Voitte siis uskoa, että ei ollut sushi ihan näin hyvää ensimmäisinä kertoina... Mutta nyt se on kyllä erinomaista ja erityisen ilahduttavaa on saada vaihteeksi näin hyvää kasvissushia. Nam!

Hiirimatto kenkään...?

Olen ottanut ison askeleen aikuistumisen tiellä, sillä pankkikortissani on nykyään Plussa-ominaisuus. Tästä johtuen saan säännöllisesti kotiin Pirkka-lehden, jonka NiksiPirkka-palsta vaan on ihan parasta viihdettä!

Iso osa nikseistä tuntuu aika dadalta, mutta toisinaan Pirkkaniksien joukossa on ihan toteutettaviakin ideoita, esimerkiksi tämä: "Vanhoista hiirimatoista voi leikata pohjalliset kumisaappaisiin. Ovat pehmeitä ja eristävät hyvin!"


Huvittavaa, ja varmaan ihan käytännöllistä. En tosinusko, että teurastan oman hiirimattoani saappaan pohjalle, mutta ihan hyvä idea. Kierrätystä tämäkin :)

Sähköautoilu on totta

Jiihaa! Enpäs ole koskaan kruisaillut yhtä iloisesti kuin tänään, päästessäni Suomen ensimmäisen sähköauton kyytiin! Miettikää nyt: tuulivoimalla ladattu, äänetön menopeli! Kuulostaako uskomattomalta? Todistusaineisto löytyy Olotilasta.

Mineraalimeikkinaama

Hmph, tätä postausta ei voinut tehdä ottamatta superlähiksiä omasta naamasta. Surimmassa osassa näytin kalalta tai kärpäseltä, mutta nämä nyt ehkä juuri kehtaa postata. Kuvassa siis konkretisointi käytössä olevista mineraalimeikeistä.

En käytä mineraalipuuterin alla meikkivoidetta tai edes testipakkauksessa saamaani pohjustuspuuteria. Olen ihan rehellisesti yllättynyt siitä, kuinka pieni määrä mineraalipuuteria tasoittaa ihon pienet "virheet".

Otin kuvat ikkunan ääressä, jotta saisin päivänvalossa mahdollisimman todellisuutta vastaavat fotot. Käytössäni olevalla mineraalimeikillä ihosta ei tule niinkään hohtavan kuulas, niin kuin esimerkiksi meikkivoiteen käytön myötä, vaan ennemminkin matta ja posliinimainen. Tosin: ominaisuus on kuulemma merkkikohtainen, eli kuulaampi lopputulos on hyvinkin mahdollinen muilla tuotteilla.

Kiitos muuten kaikille teille omista mineraalimeikkikommenteistanne, niitä on edellisen postaukseni perässä jo 50, hienoa! Jos joku siis vielä kaipaa brändisuosituksia ja muita käyttäjäkokemuksia, tsekkaa kommentit täältä. Minäkin toki palaan vielä aiheeseen, vasta reilun viikon kokeilu takana!

Psst... Kun kuvat aihetta kerran sivuavat, todettakoon, että syyskuun alussa luonnonkosmetiikalla värjäämä tukkalaitteeni on yhä kuin vastavärjätty. Tästäkin olen positiivisesti yllättynyt, sillä odotin värin muuttuvan harmahtavaksi nopeasti. Mutta niin ei käynytkään!

Mustalta näyttää. Katsotaan koska väri alkaa haalistua...

Savea ja kaalia päähän - ja naamaan

To do -listallani on jo monta viikkoa lukenut "tee savi- ja kaalijuttu!!!" ja tällä viikolla saatte vihdoinkin postauksen näiden aineiden käytöstä kauneudenhoidossa. Kävin testaamassa savi-kaali -hiushoitoa kauneuskeskus Pacifiquessa ja savi-kaali -kasvohoitoa kauneuskeskus Elämänpyörteessä. Todella positiivisia kokemuksia molemmat (vaikka Elämänpyörre kieltämättä sijaitseekin "ihan korvessa", eli Espoossa :)

Ensimmäiset kauneus-kaali -kokemukseni ovat viime vuodelta, muistatte ehkä käyntini Eko egossa? Jos muuten kaipaat vinkkejä oman paikkakuntasi kosmetologeista, jotka käyttävät sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, tsekkaapa Olotilaan kokoamani lista paikoista!

Muotia verkossa

Vihreät vaatteet -blogi löytyy Kempparin suositusblogien joukosta. Anniina Nurmen blogi on mainio tietopaketti kaikille ekologisesta muodista kiinnostuneille. Vaikka minäkin sivuan aiheita toisinaan, on Anniina pro!! Nainen on vaatetusalan ammattilainen ja omaa paljon kiinnostavaa tietoa ekomuodista, ja nostaa blogissaan esille kiinnostavia brändejä. Uusin postaus kertoo esimerkiksi ranskalaisista NU-ekofarkuista.

Anniinalla on myös ekomuotia myyvä nettikauppa, josta löytyy esimerkiksi kuvan Reilun kaupan puuvillainen t-paita.

Listatkaapa omia suosikkinettikauppojanne postaukseni perään, niin saadaan hyvät vinkit jakoon! ...Ja tämän postauksen perään mielellään nimenomaan muotia myyvät nettikaupat, tehdään kosmetiikalle oma vastaava :)

Psst... Anniina voitti aikaisemmin syksyllä Joutsenmerkin järjestämän kestolaukku-kilpailun. Voittajakassi löytyy täältä. Hyvä Anniina!!

Soijaa kohtuudella

Soija puhuttaa Kempparissa tasaisesti. Viimeksi kirjoitin soijasta heinäkuussa. Luen parhaillaan kirjaa nimeltä Super ruokaa, josta noukin teille pari kiinnostavaa kohtaa:

• Monet tutkijat ovat todenneet soijan näyttelevän tärkeää osaa sydän- ja verisuonitautien, syövän ja osteoporoosin ehkäisyssä sekä vaihdevuosi- ja kuukautisoireiden lievittämisessä.
• Soija alentaa kolesterolia.
  
• Soijapapua on viljelty Kiinassa 1100 vuotta eaa. Nykyään suurin soijantuottaja on Yhdysvallat.
• Soija on maailman käytetyin palkokasvi.
• Kiinan kielessä soijaa kutsutaan "luuttomaksi lihaksi".

Vielä kun maailman soija ei olisi suurimmalta osalta geenimanipuloitua! Soijaan, kuten muihinkin ruoka-aineisiin pätee helppo sääntö: mitä prosessoidumpaa, sen epäselvempää on, miten ruoka-aine vaikuttaa terveyteemme.

"Länsimaiset tutkijat kiinnostuivat soijasta kun he hoksasivat, että aasialaista ruokavaliota noudattavat ihmiset kärsivät harvoin sydänsairauksista, syövästä tai osteoporoosista ja että heillä oli myös harvemmin hormonaalisia ongelmia kuin tyypillistä länsimaista ruokavaliota noudattavilla". Pakko kommentoida tähän itse, että tuskin yksin soija silti länsimaisen ihmisen terveyttä pelastaa, pitäisi uusia ruokavaliota muutenkin: lisää vihanneksia, vähemmän prosessoitua teollista huttua jne. Itseäni kiinnostaisi lisäksi tietää se, paljonko perimämme vaikuttaa erilaisten ruoka-aineiden hyödyntämiseen, eli onko esimerkiksi mahdollista, että aasialaisen ihmisen elimistö reagoi soijaan eri tavalla, pystyy hyödyntämään sen ainesosat paremmin, kuin vaikkapa suomalaisen elimistö?

"Soijan kolesterolia alentavasta kyvystä on tehty useita laajoja tutkimuksia. Kukaan ei tiedä tarkkaan, miten soija alentaa kolesterolia, mutta todisteet siitä ovat niin kiistattomia, että USAn elintarvike- ja lääkevirasto antoi soijalle virallisen tukensa sallimalla soijatuotteiden valmistajien markkinoida tuotteitaan terveysvaikutuksilla". Kiinnostavaa... En jotenkin itse osta soijan kaikkivoipaisuutta, vaikka kirja sitä näin hehkuttaa. Kyse onkin siitä, missä muodossa ja paljonko soijaa syö.

"Ruokavaliossa nautittavan soijan vaikutuksista on hieman kiistaa, etenkin sen yhteydestä rintasyöpään. Jatkuvia tutkimuksia on tehty soijan roolista rintasyöpää sairastavien naisten ruokavaliossa ja siitä, ehkäiseekö vai lisääkö soija kasvaimien kasvua. Tästä syystä en koskaan suosittele soijan käyttöä lisäravinteena, vaan aina jalostamattomana soijana". Kuulostaa fiksulta, juuri samanlaisen päätelmän olen itsekin tehnyt lukemani kirjallisuuden perusteella. Urheilijoiden soijaa sisältäviin lisäravinteisiin en koskisi pitkällä tikullakaan (juuri niistä on löydetty Suomessakin geenimanipuloitua soijaa). Syön toisinaan tofua esimerkiksi ravintolassa, tai joskus ostan kaupasta soija-bolognese -kastiketta, mutta niin teen ehkä kerran parin kuukauden välein, en siis hirveän useasti (lisäksi kannattaa huomata, että kyseinen tuote ei ole luomua, eli gmo-soijan riski on olemassa). Useimmiten syön soijaa sushin kera (esim. Pirkka myy luomusoijakastiketta). Taidan kuluttaa soijakastiketta ehkä desilitran kuukautta kohden, maksimissaan.

Jos en söisi kalaa, ristaa ja joskus luomulihaa, kokisin soijan ehkä tärkeämpänä ruoka-aineena kuin parhaillaan teen. Täysin vegaanivaliossa soija näytellee isompaa roolia kuin itselläni. Kertokaapa vegaanit (ja toki muutkin) postaukseni perään: kuinka iso rooli soijalla on omassa ruokavaliossanne?