Kesävinkkejä

Hellepäivän kunniaksi otin kainaloon nipun kevään ja alkukesän aikana kotiin kertyneitä naistenlehtiä ja suuntasin lähikallioille auringonpalvontaan. Aina tasaisin väliajoin kahlaan lehtipinoni lävitse ja nappaan talteen kaiken kiinnostavan ja inspiroivan. Lehdistä löytyi muutama mainitsemisen arvoinen juttu:

1. Ekologinen matkakohde Aspros Potamos Kreetalla. Kyseessä on askeettinen, ekologinen majoitusvaihtoehto perus lomameiningille. Miltä kuulostaa osittain kiven sisään louhittu huone, jossa ei ole pistorasiaa kännykkälaturille tai läppärin piuhalle? Ei sähköä, ainoastaan öljylamppuja ja kynttilöitä... Lähibiitsit eivät myöskään ole pöllömpiä. Kahden sängyn huone maksaa 50€.
-lähde:ELLE

2. Trendin kosmetiikkatoimittaja, Milla Häkkinen hehkuttaa suosikkiaan, Weledan Edelweiss Sun Cream SK 20-aurinkovoidetta. Fysikaalinen suoja oli kuulemma tehokas jopa Vietnamin kuuman auringon alla. Hinta 14€.
-lähde:Trendi
3. Tukholmaan suuntaavan kannattaa ehdottomasti tsekata Nathalie Schuterman-putiikki Birger Jarlsgatanilla. Myynnissä nimittäin allekirjoittaneen lempibrändit: Marc Jacobs, Chloé, Stella McCartney ja Vera Wang... Erityisesti Stellan vaatteet kiinnostavat, eikä vähimmissä määrin tiedostavan designerin ideologian vuoksi. Liikkeellä on myös webshop, jossa kaikki on parhaillaan -50%!
-lähde:svenska ELLE

4. Design Forumissa on 31.8 saakka näyttely Glocal Shopper.
" Design Forum Finlandin kesänäyttely aloittaa keskustelun muotoilun vastuullisuudesta. Lähiostoksilla-Glocal Shopper -myyntinäyttelyn teemoja ovat eettinen ostaminen ja kuluttaminen, lähituotanto ja kotimaiset materiaalit ja raaka-aineet. Pääosissa ovat paikallinen suunnittelu ja pienet taideteollisuusyritykset, jotka usein toimivat suunnannäyttäjinä ekologisissa kysymyksissä".

Itse piipahdan Design Forumissa pikimiten. Parhaillaan pohdimme myös mahdollista Kreetan reissua, sillä ilmat eivät tämän päiväistä lukuunottamatta näytä mieltäylentäviltä. Ensi viikolla on jopa +13!
Saa siis nähdä, täytyykö aurinkoa lähteä hakemaan Välimereltä, toivottavasti ei, haluaisin nauttia Suomen kesästä.

Kevytpizza ja hedelmädrinkki

Vaikka ulkona satelee, ei harmaa sää pääse pilaamaan kesäfiilistä - päinvastoin, se on hyvä syy hääriä keittiössä! Tänään vierailimme isoäitini luona vanhainkodissa ja kotiin päästessä nälkä oli megalommaninen ja taltutettava niin nopeasti kuin mahdollista. Paras ase supernälkää vastaan on munakas.

Sana munakas ei tosin ole hirveän kuvaava, luomusteni rakenne on paksu, runsas ja ruokaisa, itseasiassa munakkaani näyttää pizzalta, eikö? Mutta terveellisyys on ihan eri tasoa kuin pizzalla!

Munakas on fiksu illallinen, välipala - mikä vaan - sillä sen rakenne ja täyttävyysaste on ihan kokkaajasta kiinni ja kammotusolotila, ähky, on lähes mahdoton saavuttaa. Itse en yleensä käytä munakkaaseen edes juustoa, herkullinen maku ei sitä vaadi, vaikka moni niin luuleekin. Tällä kertaa juustoa tosin oli, koska sitä oli bataattihöysteessä, jonka tiistaiset jämät käytin.

Munakkaani koostui näistä:

• edellispäivän bataattirösteistä ylijäänyt bataatti-parmesaani-valkosipuli-sekoitus
• parsakaali
• tuore tomaatti
• kevätsipulia
• kalamata-oliiveja
• muutama katkarapu
• kesäkurpitsaa
• pippuria
• korianterijauhetta
• currya
• soijakastiketta
• kaffir-lime sweet chili-kastiketta

Valmistan munakkaan aina niin, että kuullotan aluksi sipulia rypsiöljyssä ja sitten lisään ne ainekset, joiden kypsyminen vie eniten aikaa. Tällä kertaa lisäsin ensin joukkoon kesäkurpitsalohkot. Sen jälkeen mukaan sukelsi bataattihöystö, parsakaali, mausteet, ravut, tomaatti ja oliivit. Tuotos valmistui reilussa 10 minuutissa.

Oheen tein salaatin, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan koostuu seuraavasta:

• jäävuorisalaattia
• vuohenjuustofetaa
• kurkkua
• avocadoa
• Herbamarea
• kalamata-balsamicoa
• oliiviöljyä
• pippuria
• korianterijauhetta

Salaatista tuli ihan mainio! Neljä raaka-ainetta ja viittä maustetta. Mausteet ovat herkkusalaatin a ja o, niin kuin olen aikaisemmin todennut...

Mieheni kiirehtiessä treenikämpälle lompsin itse kadun yli toiseen olohuoneeseeni, Porvoonkadun Baari Baariin, jossa nautin jälkiruoaksi paikan parhaimmistoa: hedelmäsmoothien. Neljän euron hinta on ihan okei ja maku ihanan kesäinen! Nyt myönnän, että en tsekannut, mitä joukkoon lensi, mutta muistaakseni mehuja ja tuoreita hedelmiä, ei mitään tiivisteitä. Tämän lupaan tosin vielä tarkistaa.

Kesäloma on kuulkaas hieno juttu! Brysselin kollegani oli tippua tuolilta (tai siltä se kuulosti langan toisessa päässä) kuullessaan, että me suomalaiset lomailemme jopa neljä viikkoa! Ja vasta ensimmäinen menossa, iiihanaa....

LUOMUMEIKKEJÄ Suomessa!

Olen taivaassa, siis aivan sekaisin onnesta (tähän huutomerkkejä ja hihkumista)! Piipahdin eilen ensi kertaa Uudenmaankatu 33:n Edenin puutarha-nimisessä ekokaupassa. Se on ollut sijoillaan ainakin vuoden ja anoppini on sitä kovasti kehunut, mutta se on ollut aina kiinni kun minä olen ehtinyt työpäivän päätteeksi Pasilasta Punavuoreen. Mutta nyt se oli auki ja minä olen yhä aivan kikseissä!














Kaupassa myydään meikkisarjaa, joka on 100% luomu ja tämän lisäksi väriskaala on vakuuttava! Pelkästään luomivärejä on 70 eri sävyä! Kyseessä on ranskalainen Couleur Caramel-niminen sarja, jonka ovat kehittäneet kaksi Lórealilta loikannutta kosmetiikan ammattilaista. Sarjaa käyttävät lähinnä maskeeraajat ja koko Euroopassa sitä myydään rivikuluttajille ainoastaan kolmessa liikkeessä, yksi näistä sijaitsee Uudenmaankadulla!

Bongasin ensin ale-korin, josta nappasin mukaani ihanan teepuu-huulivoiteen kolmella eurolla. Lisäksi jäljellä oli muutama herkullinen huulipuna vitosella! Ostin myös turkoosin värikynän, joka korostaa ruskeita silmiä tehokkaasti, tosin hinta oli ei niin ale, 11,90€. Kämmensyrjäni kuitenkin todistaa, että värit ovat intensiivisiä ja erityisesti huulipuna tuntuu huulilla erilaiselta kuin mikään puna aikaisemmin:kostealta ja kestävältä - ja se maksoi viisi euroa!

Ostin myös ihanan huulikiillon, joka niinikään tuntuu huulilla aivan uskomattomalta. Tämä hehkutus lähentelee jo äärirajojaan, mutta olen aidosti niin innoissani etteivät sanat riitä. Dr. Hauschkan värimaailma jää kauas taakse samoin tuotepakkaukset: Couleur Caramelin pakkaukset on tehty kierrätysmateriaalista ja ne ovat uudelleentäytettäviä. Suhteellisen vakuuttavaa sanoisin. Ihastuin etenkin sarjan peitepuikkooihin ja puutereihin sekä ripsiväriin: nämä kaikki tulevat kokeiluun heti kun omat varantoni ehtyvät ja tarvitsen uudet. Ihan mahtavaa, että sarjan kaikki tuotteet ovat pahvihylsyissä!

Sarjaan kuuluu myös maailman ainoa luomusertifikaatin saanut kynsilakanpoistoaine, joka pitkän tuotekehityksen jälkeeen on nähnyt päivänvalon ihan vastikään. Couleur Caramel on kattava sarja, jonka intensiiviset ja kestävät värit vakuuttivat minut kertaheitolla. Olen saanut työni puolesta sen verran pakkelia naamaani viimeisen kolmen vuoden aikana, että väitän tunnistavani laadukkaat kosmetiikkatuotteet kerrasta. Etsintä on vihdoin päättynyt.

Salmon-onion Rolls

Kuten tiedätte, olen suuri sushin ystävä. Voisin helposti elää japanilaisella ruoalla ja vain laiskuuteni estää sitä tapahtumasta. Käytännössä japanilainen ruoka valmistuu helposti, kunhan käsillä on perusraaka-aineita: tuoreita vihanneksia, kalaa, merilevää, soijaa, riisiviinietikkaa ja, noh - riisiä ja kova halu oppia raaka-aineita kunnioittava ruoanvalmistus.

Toistaiseksi koen kuitenkin, että muutama sushiannos viikossa riittää. Ja riittää se lompakollekin: hinta on 12-17 euroa kerta riippuen siitä syökö lounasaikaan vai ei. Ei halpaa siis. Kotitekoinen sushi ei ole hankalaa tai kallista valmistaa, kaiken a ja o ovat oikeat ja tuoreet raaka-aineet. Lupaan tehdä postauksen ensi kerralla kun teen kotisushia!

Yleensä syön arkisushini Helsingissä Ichibanissa. Lounassetti on takuuvarmaa tavaraa, muina aikoina otan usein Salmon-onion Rollsit. Niitä olen hehkuttanut aikaisemminkin, mutta kuvamateriaalia ette ole tästä suuresta herkustani nähneet. Nyt näette! Rollsien rakenne ja makumaailma on mainio, suosittelen todellakin. Annoshinta on 12 euroa ja alkuun kannattaa ottaa misokeitto ja vihreä tee, jotka tekevät 5 euroa lisää.

Makirullat ovat hyvä tapa tutustua japanilaiseen ruokaan. Ne ovat pehmeä lasku sushiin, joka mielestäni on parhaimmillaan nigireinä tai sashimina eli raakaa kalaa riisikökön päällä tai ilman riisiä. Lohinigirit ovat ehdottomasti kiukkuisen Nooran lepyttelyruokaa ja lempiravintolani Raku Yan sashimi, eli raaka kala pelkällä soijalla ja wasabilla vie kielen mennessään! Mutta se on siis juhlasushia se.

Kelpo sushia saa Helsingissä myös Wanhan kauppahallin Norisushi Barista, jossa söin viime viikolla. Vasemmalla kuva misokeitosta, jonka shiitakesienet ihastuttivat! Maussa ei ollut valittamista, bonuksena kauppahallin vilinä ja kojujen ihanat tuoksut...

Testi ja tulos

Edelliseen blogaukseen viitaten:bataattiröstit on nyt testattu, arvosana 9! Kiitos Jams vinkistä. Aivan mainio lisäke tosiaan mille tahansa, me valmistimme sen teriyakilohen ja fetsalaatin oheen.

Ei kannata hämääntyä siitä, että uuniin laitettaessa röstimassa ei ole massaa, vaan raastetta, kuten kuvassa oikealla. Parmesaani sitoo raasteen sulaessaan kuitenkin erittäin kiinteäksi ja lopputulos on kakkunen, kuten vasemmalla näkyy. Tuotos ei oikeasti ole palanut, vaikka se kuvassa siltä näyttääkin... Valmistin 11 kpl röstejä, joihin riitti kaksi keskikokoista bataattia. Valkosipulia meni viisi kynttä, mustapippuria reilusti ja parmesaaniraastetta kolme purkillista, eli noin neljä desiä.













Alunperin kaavailin herkuttelupositioksi pikkumökkini terassia, mutta aamupäivän sadekuurot pitivät meidät ja vieraamme kotosalla Alppilassa. Illansuussa kuitenkin poikkesimme mökillä, jonka kasvimaalta kaappasin mukaan pikku saaliinkin:retiisejä, porkkanaa ja salaattia. Mikä siinä onkin, että itse kasvatetut vihannekset maistuvat aina parhailta?

Raparperistani olen erityisen ylpeä, en raaskisi käyttää sitä kokkailuun kun se näyttää pihassa niin kauniilta! On kuitenkin eräs herkku, johon raaskin raparperini uhrata: raparperi-puolukka-rahka- piirakka. Yleensä en harrasta leipomista, koska a) en syö juurikaan vehnää b) leivonnaisiin tulee yleensä kauheasti sokeria, josta en diggaa c) vedän itseni ähkyyn d) hedelmät + hunaja ovat nopeampaa ja herkumpaa! Raparperi-puolukka-rahkasysteemi on kuitenkin poikkeus ja koska raparperit on käytettävä johonkin, leivon piirakan. Vuoden ainoa piirakkani (karjalanpiirakoita lukuunottamatta) ilmestynee siis tänne heinäkuun aikana.

Bataattirösti

Fanitan tiettyjä raaka-aineita muita enemmän. Sellaisia ovat mm. munakoiso, tomaatti, rucola, merilevä, inkivääri, valkosipuli, korianteri - sekä bataatti. Bataattin maku on aivan mahtava! Se maistuu lantulle, mutta ei ole niin karvas vaan selkeästi makeampi ja ennen kaikkea pehmeä ja samettinen! Bataattikeitto on suussasulavaa ja braavuurini uunibataatit ovat mainio (ja rasvaton) lisuke niin kalalle kuin lihallekin tai vaikkapa salaatin sivuun lämpimäksi tai kylmäksi lisukkeeksi.

Jokapäiväistä leipää-blogi hehkuttaa niinikään bataattia postauksessaan Parasta ikinä eli bataattirösti (kuva). Bataatista on todella moneksi ja suosittelen ehdottomasti testaamaan tätä ihanaa juuresta jos et ole sitä aikaisemmin kokeillut! Jokapäiväistä leipää-blogin bataattiröstin resepti kuuluu näin:

Paras lisuri ikinä

450 g bataattia
2 rkl oliiviöljyä
2 kynttä valkosipulia
2,5 dl parmesaania
mustapippuria

"Raasta bataatti ja purista kuivaksi. Minä raastelin kuorineen, sinä voit vaikka kuoria jos siltä tuntuu. Sekoita raaste öljyn, murskatun valkosipulin, raastetun parmesaanin ja pippurin kanssa.

Annostele leivinpaperille "pihveiksi". Paista 220 asteessa noin 20 minuutta tai kunnes alkavat olla kullanruskeita".

-lähde: Jokapäiväistä leipää

Ensi viikolla, jos ilma suo, järjestämme muutamat monista tulevista kesäillanviettoistujaisgrillaus-sessioista city-mökkini (siirtolapuutarha) pihalla ja silloin testaan ehdottomasti bataattiröstiä. Raporttia kokemuksesta seuraa.

Kemikaalicocktailin esiaste

Opiskelukaveri vuosien takaa otti yhteyttä Facebookin kautta ja laittoi minulle nämä ilahduttavat fotot Tampere-ajoiltani! Muistaakseni vuonna 2002 suunnittelimme ystäväni VVn ja Maijan kanssa webbiin ruoka-resepti-palvelua, joka silloin jäi pelkälle ideointitasolle. Tämä valokuvasessio on siis pilottihankkeestamme, joka sitten jäi, noh, pilottihankkeeksi. Kyseessähän on ihan selkeästi Kemikaalicocktailin esi-isä, jonka olin täysin unohtanut!

Viereisessä kuvassa yksiöni keittiö, joka itseasiassa näyttää ihan viihtyisältä, tosin ihmettelin jo tuolloin, miksi ylä- ja alakaapit eivät voi olla saman väriset? Etenkin teippaus yläkaappien alalaidassa ihastuttaa...


Allaolevassa kuvassa ärsyttävä valokuvailmeeni. Onpa kyseessä sitten vuosi 1995, 2000 tai 2008, näytän muiden ottamissa kuvissa ain tältä. Miksi aina on pakko poseerata? Kuvan essu on muuten vieläkin tallessa, se on lemppari!














Ystäväni Maija oli aina huippukokki ja teki hyviä kasvisruokia minun vasta haparoidessa kohti kasvistuokaa ja eettisiä valintoja. Ensimmäisessä (ja ainoassa) Nooran keittiössä-sessiossa valmistimme pesto-feta-pastasalaattia valkosipulipatongin kera. Kuvassa sekaan valutetaan Maijan tekemää salaatinkastiketta. Maku oli herkku, vaikka ainekset olivatkin huokeita opiskelijabudjetilla hommattuja halpisraaka-aineita. Oih, kuinka aika kultaa muistot! Enpä tuona salaatinvalmistushetkenä osannut ajatella, kuinka paljon ilahtuisin vuosien jälkeen kuvat nähdessäni. Kiitos VV ja hyvä Facebook!